Tätä kysytään minulta todella usein. Ensin syitä, miksi en kirjoita lapsille ja nuorille:

1. Maine ja kunnia

1. Arvostus

Syitä, miksi kirjoitan lapsille ja nuorille:

1. Koska se on haastavaa ja pidän haasteista

• Jos kirjoitan kuvakirjan 3-6-vuotiaille, kirjoitan oikeastaan kahta kirjaa: Sitä, josta lapsi nauttii juuri siinä nimenomaisessa ikävaiheessa, ja sitä, jota aikuinen haluaa lukea. Jokainen vanhempi tietää sen tunteen, kun napero haluaa lukea sen yhden lempikirjansa viidettätoista kertaa putkeen. Siinä vaiheessa aikuinen todella arvostaa kirjailijan taitoa tuottaa tekstiä, joka ei raasta silmiä verelle. Edes sen viidennentoista kerran jälkeen.
• Kun aloin kirjoittaa, saatoin – öh – julistaa, että en ikinä kirjoita nuorille, nuoret on liian kriittisiä! Kuten usein käy julistusten kanssa, juuri sitä, minkä kieltää, päätyy tekemään. Nuoruus on aivan hirveän kiinnostavaa aikaa. Ikävuosina 10-18 tapahtuu lyhyessä aikaa valtavasti asioita ja ihminen muovautuu kokemustensa kanssa lapsesta aikuiseksi. On haastavaa kirjoittaa tarinoita, jotka resonoivat sen myllerryksen kanssa.
• Kuka sanoi, että nuortenkirjallisuuden pitäisi väistämättä olla laadullisesti yhtään huonompaa, yhtään yksinkertaisempaa, toteutukseltaan yhtään vähemmän kunnianhimoista kuin aikuisille suunnattu proosa? Miksi ihmeessä häntä pitäisi uskoa?

2. Koska se ilahduttaa minua

• Lapset ja nuoret näyttävät innostuksensa kirjallisuudesta. Kun he tulevat moikkaamaan minua hymy korvissa, tiedän tasan tarkkaan, että kirjoittamallani on merkitystä.
• Lapsille ja nuorille kirjoittaminen on yksinkertaisesti hauskaa. Aikuisille kirjoittaessani myllään kurttunaamaisesti inhimillisyyden syviä syövereitä. Lapsille ja nuorille kirjoittaessani hymyilen enemmän.

3. Koska minulla on asiaa lapsille ja nuorille

• Tämä päti Gigi ja Henry -sarjassa ja se pätee nykyisessä projektissa. Jonkun pitää sanoa lapsille ja nuorille, että olet hyvä tuollaisena kuin olet, vaikeuksista voi selvitä ja kaikki tulee (ehkä[1]) paremmaksi. Jos se tyyppi voin olla minä, miksi en olisi?

Uutinen: Finlandian, Tieto-Finlandian ja Finlandia Juniorin voittajat julkistetaan tästä eteenpäin samassa tilaisuudessa. Ainakin näin alustavasti tervetullut uudistus, sillä aiemmin Tieto ja Junior ovat jääneet ikävästi Ikäihmis-Finlandian varjoon. Nyt riippuu toimittajista, malttavatko he uutisoida kaikista kolmesta voittajasta yhtälailla, vai tuhotaanko hyvä muutos keskittymällä yhteen voittajista ja mainitsemalla muut ohimennen sivulauseessa?

[1] Tai ehkä tulee zombiapokalypsi ja meidät kaikki syödään. Aina sekin on mahdollista.

Viikonloppuna Popculteillaan! Keskustelemme hyvässä seurassa mm. inspiraation lähteistä, romantiikasta ja siitä, kuinka steampunk on kuollut, kuollut, kuollut…

(Kertokaa joku, miten mä päädyin noin moneen ohjelmaan?)

Muistakaa myös uuden Steampunkin! epämääräiset ja vapaamuotoiset julkkarit Steam Hellsingissä!

Päivän biisiksi jotain viikonlopun teemaan sopivaa:

Kariston syksyn julkaisujen katalogi on ilmestynyt ja yhtäkkiä jysähti tajuntaan, että heeiiiimskatti sentään, multa on tulossa taas kirja ulos! Tällä kertaa on luvassa kauhua kakaroille ja miksei vähän vanhemmallekin väelle. Kas tällaista:

”Karmea, kaunis ja ilkikurinen…” Sehän on ihan kuin minä itse! Ja arvatkaapa kaksi kertaa, kuka siellä on mukana riehumassa… *dum dum dum dum dum dum*

Nips nips naps.

Finnish Weird 3 is out and I’m extremely proud to be one of the authors selected this year to represent the wide and glorious spectrum of Finnish speculative fiction. My short story, Corpsemarsh (in Finnish, Vainaansuo), was originally published in ROCKNOMICON, a rock-themed anthology of short stories by Osuuskumma, and was now translated in English by J. Robert Tupasela. You can download the magazine for free in epub and pdf format from www.finnishweird.net. Please share the Weird. I hope you enjoy it!

Oli kovasti miellyttävää palailla lomalta, kun koto-Suomessa odotti iloinen uutinen valmiina julkistettavaksi: Finnish Weird 3 on valmis ja kukas se siellä varsin nimekkäässä porukassa pönöttää, paitsi tämän sivuston oma kotihengetär, eli meikäläinen eli meikämatti eli minä. Viime vuonna ROCKNOMICONISSA julkaistu Eluveitie-tribuutti Vainaansuo on saanut uuden elämän J. Robert Tupaselan englanniksi kääntämänä. Corpsemarshin ja koko Finnish Weirdin voi ladata ilmaiseksi epub- ja pdf-formaatissa osoitteessa www.finnishweird.net.

PS. Rooman lomakuvia voitte katsoa Instagramista!

Halloo Varsinais-Suomi! Naantalissa järjestetään jo toista kertaa lasten- ja nuortenkirjallisuuteen keskittyvä festari Kirjahyrrä, ja se alkaa ensi viikolla. Olen itsekin siellä esiintymässä peräti kahtena päivänä. Asiana hirviöt, my darklings!

Omat esiintymiseni:

Kirjailija Magdalena Hai kertoo työstään ja elämästään hirviöiden kanssa.

11 v. +

Perjantaina 20.5. 

Urheilutalo, Kuparivuorentie 1

11.30-12.15

Lauantaina 21.5.

Urheilutalo, Kuparivuorentie 1

13.30-14.30

Koko ohjelman löydätte täältä. Kannattaa tsekata, siellä on vaikka miten paljon kivaa ohjelmaa ja monen ikäisille (myös aikuisille!).

Mainio Outi Puhakka on taas valokuvannut osuuskummajaisia! Tällä kertaa seikkailumme johtivat meidät Siperiaan. Kuvausten teemaksi sovittiin steampunk. Laitan tähän ihan jokusen lempparini, mutta teidän kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa Outin sivuilta lisää ja myös tykätä Outo Kuva -Fb-sivusta, josta löytyy kuvia myös. Tarinankertojia kun olemme, meillä jokaisella oli ehkä jonkinlainen käsitys siitä, ketä olimme. Oma hahmoni oli epäilyttävä tiedenainen, jolla on läheinen suhde lemmikkikorppiinsa ja – kuten kuvausten aikana kävi ilmi – jokseenkin epämiellyttäviä ja murhanhimoisia taipumuksia!

Jostain syystä kaikki halusivat murhata Shimo Suntilan, joka on oikeasti maailman mukavin kaveri! No, koskaan ei tiedä, mitä näissä kuvauksissa tapahtuu. Kiitos kuvaajalle ja kuvauskummajaisille, tämä oli ilo!

Suunnitteilla onkin jo seuraava reissu… KYBERTULEVAISUUTEEN!

Suomen suurin ja mahtavin SF/F-kirjallisuustapahtuma on tulossa taas! Tällä kertaa coni järjestetään Tampereen yliopiston Päätalossa 1. – 3.7.2016. Itse nakitan tavalliseen tapaan pari vuoroa Osuuskumman pöydän takana ja olen kahdessa – ainakin omasta mielestäni – supermielenkiintoisessa ohjelmassa. Lauantaina puhutaan sodan kirjoittamisesta, sunnuntaina puolestaan heilun puheenjohtajana Suuressa käännöspaneelissa aika mahtavien tyyppien kanssa.

Sotaisaa kirjallisuutta:
La 2.7. klo 14-15
Luentosali A3

Millaista on kirjoittaa sodasta fiktiivisessä maailmassa ja miksi sodasta kirjoittaminen kiehtoo? Keskustelemassa kirjailijat Magdalena Hai, Samuli Antila, Anni Nupponen ja Juha-Pekka Koskinen. Pj. M.G.Soikkeli.

Suuri käännöskeskustelu:
Su 3.7. klo 11-12
Luentosali A1

Paneelin puitavana spefin kääntämisen kiemurat ja mutkat. Miten suomalaista spekulatiivista fiktiota saatetaan maailmalle? Mikä on fandomin rooli kirjailijan tunnetuksi tulemisessa ulkomailla? Miksi angloamerikkalainen kirjallisuus hallitsee spefiä, kun sarjakuvaa käännetään suoraan Koreasta ja Japanista? Keskustelemassa kirjailijat Emmi Itäranta ja Miina Supinen sekä kääntäjä Johanna Vainikainen. Pj. kirjailija Magdalena Hai.

—

Tyypillisesti kiinnostavaa ohjelmaa on koko viikonlopun ajalle ja päällekkäin kaikkien muiden kiinnostavien ohjelmien kanssa.  Tsekatkaa esim. Vaihtoehtoinen Tampere perjantaina ja Fantastinen matkaopas sunnuntai-iltapäivästä ja, no joo, koko akateeminen ohjelma. Mutta tämä on hyvä ongelma. Tämä on hyvä ongelma. Koko ohjelman linkki tässä.

Niin se muu uutinen! Nuorille suunnatun kauhunovellikokoelmani Haisevan käden julkaisupäivää on aikaistettu tässä kevään mittaan ja nyt näyttäisi vahvasti siltä, että saamme kauhua kauppoihin jo elokuun puolessavälissä! Kokoelmasta löytynee tarinoita moneen makuun ja monentasoisille lukijoille, erinomaista matskua esim. kouluille *vink vink*. Olen nauttinut näiden tarinoiden kirjoittamisesta aivan valtavasti. Uskon, että se näkyy myös tekstissä. (Minulta on kysytty, kuinka splatteria tämä kauhu sitten on. Ei kovin. On siellä jokunen irtokäsi.)

Seuraavaksi siirränkin kirjailijankynäni taas noitien pariin. Hommaan sopiva hattu löytyy (tietenkin) kaapista. Ehkä tämä kirja joskus valmistuu.

Kannatti mennä Finnconiin tänä vuonna. Atoroxit jaettiin, ja itse sain hehkutella peräti kahdella top 10 sijoituksella: ROCKNOMICONissa ilmestynyt Vainaansuo saavutti ilokseni yhdeksännen sijan, ja Kristallimeri-antologian Kaunis Ululian katsottiin fandomin toimesta niin laadukkaaksi, että se toi minulle tuon jo kauan himoitsemani metallinhohtoisen irtopään!

Osuuskumman Atoroxin kymppikärkeen sijoittuneet Magdalena Hai, Jussi Katajala, J. S. Meresmaa, Heikki Nevala ja Janos Honkonen.

Tämä Tarja Sipiläisen ottama kuva kertoo olennaisen fiiliksistä palkintojenjaon jälkeen. Aeh, mahtavaa. Rasti seinään, kirjoittajatavoite saavutettu. Iso kiitos kaikille äänestäneille, kilpailun järjestävälle Turun Science Fiction Seuralle ja onnittelut kaikille kärkikymmenikköön päässeille upeille kirjoittajille!

Bonuskuva Oskin fb-sivulta, koska tämä on vaan niin hauska: Osuuskumman Atorox-voittajat iltabileissä. Kanssani kuvassa armoitetut tarinaniskijät Heikki Nevala, Anne Leinonen, Anni Nupponen ja Jussi Katajala.

Varoitus: Julkaisun kuvat ovat osa sirkusaiheista kauhukuvausprojektia. Osa kuvista voi olla liian pelottavia kaikista herkimmälle / pienimmälle kansanosalle. Sirkusakrobaatteja ei kuitenkaan vahingoitettu kuvauksissa.

***

Mietin pitkään, millainen saateteksti näihin kuviin sopisi. Tarina? Ei saatetta lainkaan? Selitys siitä, miksi ihmeessä?

Kuva: Piritta Häkälä

Olen miettinyt esikuvia. Aikuistumisen huonoja puolia on ymmärrys siitä, kuinka nopeasti aika kuluu. Vastahan me olimme nuoria kanasia, iloisina nokkimassa jyviä, joita maailma ripotteli jalkoihimme. Ihan juuri kaikki ovet olivat auki. Eilen harmittelimme sitä, ettei kukaan ota meitä vakavasti, vaikka meillä on niin paljon sanottavaa.

Kuva: Piritta Häkälä

Kuin varkain meistä tuli oikeita aikuisia. Yksi aikuistumisen huonoista puolista on se, että ymmärtää johtoportaan olevan samaa ikäluokkaa kuin itse on, ja että heillä on sama fiilis siitä, mitä vasta oli. Kuka hitto päästi meidät johtoon ja miksi?

Kuva: Piritta Häkälä

Samaan aikaan olemme vielä nuoria. Elämme ruuhkavuosia ruuhkakaistalla, yritämme pärjätä seuraavaan päivään, jonka tiedämme olevan samanlainen kuin sitä edeltävä. Sanomme kaikelle kyllä, koska arvelemme, että jos emme sano, ehkä seuraavalla kerralla meiltä ei kysytä. Opettelemme sanomaan ei, koska alamme ymmärtää omat rajamme.

Kuva: Piritta Häkälä

Ne esikuvat. Puhun nyt tyyliesikuvista. Ihminen muuttuu kasvaessaan, mutta loppujen lopuksi aika vähän. Peruspalikat pysyvät samoina. Kyseenalaistavista tytöistä tulee kyseenalaistavia mummoja. Vihaisten tyttöjen intohimo löytää ehkä uusia uria, mutta punaisena hehkuva ydin jää. Aikuistumisen hyviä puolia on syvempi tietoisuus siitä, kuka ja millainen on ihmisenä. Löytää enemmän selityksiä sille, miksi toimii niin kuin toimii. Se ei kuitenkaan poista sitä, että haluaisi nähdä itsensä myös muissa.

Kuva: Piritta Häkälä

Olen etsinyt omaa kuvaani mediasta ja blogistaniasta. Kuvaa naisesta, joka olisi röyhkeästi marginaalissa tai muuten vain omantyylisensä, omalla aikuisella tavallaan. Olen löytänyt mm. Sara Mai Jewelsin ja Melanie Kobayashin. Upeita naisia. Hienoja tyyliesikuvia. Aika paljon vanhempia kuin minä.

Kuva: Piritta Häkälä

Etsiessäni tyyliesikuvia olen löytänyt median tarjoaman kuvan kolmekymppisestä naisesta: Kolmekymppinen nainen pukeutuu jakkuun ja käyttäytyy hillitysti. Hän on äiti, ammattilainen, himoliikkuja. Hän istuu brunssilla ystäviensä kanssa ja kuuntelee pehmeää, naisellista musiikkia. Hänellä on hillitty tyyli, jonka hän tuntee läpikotaisin. Hän on asettunut aloilleen. Hän on turvallinen, siisti, hiljainen, rauhallinen. Hän tuoksuu kalliille saippualle ja käyttää ihovoiteita, jotka ehkäisevät ryppyjen syvenemistä.

Kuva: Piritta Häkälä

En tunnista itseäni tuossa aikuisen naisen prototyypissä. Kun mietin kolkyt-ja-risat tuttavapiiriäni, näen sielläkin kovin monenlaisia persoonia. Hupparimimmejä, gootteja ja punkkareita, sivusiilejä, räyhäkkäitä feministejä. Naisia, jotka eivät koskaan halunneetkaan sitä kolmekymppisen jakkupukuperheenäidin roolia, jota meille tarjotaan. Naisia, jotka halusivat sen, mutta sävytetyn version siitä, omanlaisensa. Naisia, joita elämä vei eri suuntaan.

Kuva: Piritta Häkälä

Tuo prototyyppi en ole minä. Minä olen edelleen vihainen, edelleen muuttuva, edelleen liikkeessä. Minulla on ääni, eikä se ääni ole hillitty. Minulla on ääni, joka huutaa. Mikä minä olen? Millainen nainen, nyt kun vanhenen? Pelle – ja pahanukke. Androgyyni ja naisellinen. Lohikäärme. Taiteilija. Tutkimusmatkailija. Yhä vain…

Kuva: Piritta Häkälä

Minä olen.

Syksy saa ja monessa paikkaa Suomenmaata koulut ovat jo alkaneet. Täällä Varsinais-Suomessa ollaan vielä eletty kuin porsaat tunkiolla, viimeisistä vapaapäivistä nauttien. Syksyn tullen minäkin palaan sorvin ääreen, mikä meikäläisen arjessa tarkoittaa sitä, että lakkaan tekemästä niitä palkattomia töitä, jotka ehkä poikivat jotain tulevaisuudessa, ja alan tehdä hommia, joista jopa maksetaan oikeaa rahaa. Syksy tuo myös mukanaan jännittäviä projekteja, jotka ovat olleet pitkään tekeillä. Kauhunovellikokoelma Haiseva käsi ilmestyy kauppoihin muutaman viikon sisään ja osin sen tiimoilta pääsen taas esiintymään kirjamessuille ynnä muuta kivaa.

Olen ollut nyt kirjailija nelisen vuotta, ja sinä aikana kasvanut kirjailijuuteen. Mitä se tarkoittaa? Kirjoittamisestani on tullut ammattimaisempaa ja olen saanut kunnian tutustua muihin kirjailijoihin ja kirjallisuustoimijoihin, joista monet ovat tislattua parhautta. Ei voi sanoa, että minusta olisi tullut kunnianhimoisempi (koska sitä olen ollut kirjoittamisen suhteen aina), mutta tavoitteet ovat joka tapauksessa pykäliä, joita siirretään askel askeleelta ylöspäin ja eteenpäin. Ehkä tavoitteista on tullut myös henkilökohtaisempia. Kirjailijana ei kauaa kuuppa kestäisi, jos alkaisi kilpailla muiden kirjailijoiden saavutusten kanssa. Jokaisen saavutuksen pitää olla oma – ja tavoitteiden myös. Olen jossain sanonut, että kirjailija on ravihevonen, joka juoksee laput silmillä. Se tietää, että rinnalla juoksee myös muita hevosia, mutta sen täytyy keskittyä juoksemiseen, ei muihin hevosiin. Kirjailijalla se maaliviiva vain siirtyy kaiken aikaa ja ravi jatkuu…

Ammattimainen kirjaillijuus tarkoittaa omalta osaltani myös sitä, että yhä suurempi osa tuloistani tulee kirjailijuudesta. Kirjamyyntinä, lainauskorvauksina, apurahoina ja keikkapalkkioina. Pieninä palasina on leipäni maailmalla. Näin syksyn tullen haluaisinkin vinkata, että minua saa ja on suotavaa pyytää kirjailijavieraaksi vaikkapa kouluihin ja kirjastoihin. Kätevimmin tämä käy Lukukeskuksen kautta, jolloin minä säästyn *argh argh argh* paperisodalta ja te saatte vakuuden siitä, että jos vaikka sairastun, homma on kaikin puolin hoidossa, joku kollegoistani voi tulla paikkaamaan tai mitä sitten sovitaankin. Huomatkaa myös mahdollisuus Lukukeskuksen järjestämiin virtuaalivierailuihin, teen niitä oikein mielelläni (ja pääsette samalla turneelle työhuoneeseeni! What!). Palkkioissani noudatan joka tapauksessa Lukukeskuksen ohjehinnastoa.

Olenko jo linkannut teille Haisevan käden inspiraatiosoittolistan? Se on ihan julkisena ollut Youtube-kanavallani jo jonkin aikaa, mutta some on suuri ja tavaraa täynnä, eikä sinne minun kanavalleni välttämättä kukaan eksy. Elikkäs tästä linkistä lähtis.

Lisäsin sinne perään tämän Panic! At The Discon Emperor’s New Clothesin musiikkivideon. En ehkä käyttänyt sitä itse kirjoitusinspiksenä, mutta se sopii Haiseva käden tunnelmiin. Aeh, miten mainio! (Ei sovi ihan pienimmille, kuten alkukuvakin näyttää.)

Oih, minun uusi ja kiiltävä, joskin haiseva, lapseni on syntynyt ja tullut teidän luoksenne! Katsokaa sitä! Se on aivan hirvittävä!

“Namusetää leikittiin niin, että seisottiin ringissä kädet silmillä, ja sanottiin yhteen ääneen:
 
Namusetä, Namusetä
Emme pelkää sinua
Namusetä, Namusetä
Anna meille KARKKIA!

 
Viimeisellä sanalla kaikki lähti juoksemaan. Toiset oli lapsia ja toiset namusetiä, jotka otti lapsia kiinni. Rooleja ei päätetty ennalta, koska kuka tahansa saattoi olla namusetä. Joskus kävi niinkin, että kaikki päätti yhtä aikaa olla namusetiä, tai kaikki oli lapsia. Sille ei vaan mahtanut mitään. Se oli pelin henki.
 
Mutta sitten alkoi kiertää huhu, että Namusedässä oli salainen säkeistö. Sitä ei saanut koskaan sanoa yhdessä ekan säkeistön kanssa, koska sitten manaisi paikalle Namusedän. Isolla N:llä. Sen alkuperäisen, josta kaikki maailman namusedät olivat saaneet alkunsa. Kerrottiin, että sillä oli musta hattu ja mustat hiukset, mutta ihan valkea luurangon naama, ja että se vei lapset kartanoonsa usvan takana ja piti ne siellä orjinaan aina ja aina.”
 
(Ote novellista Namusetä)

Ja kappas kehveliä, traileriakin pukkaa!

Messukausi lähestyy dum dum duu! Ensimmäisenä syksyn hurlumheissä starttaavat Turun kirjamessut, joilla olen perjantaina ohjelmassa melkein koko päivän ja lauantainakin vielä yhdessä, kauhuaiheisessa paneelissa yhdessä Mervi Heikkilän, J.-P. Koskisen ja Tiina Hautalan kanssa. Tässä messuohjelmani sievässä paketissa:

Perjantai 30.9.

Klo 10.20-11.00 Valokeilassa varsinaissuomalaiset lasten- ja nuortenkirjailijat! Agricola-lava.

Klo 11.30-11.45 Kirjailijahaastattelu äikänopettajien osastolla.

Klo 12.20-13.05 Haiseva käsi, Miia Martikaisen kärsimysviikko ja K18. Kuisti-lava

Klo 14.00 Kirjailijatreffit Nuorisokirjailijoiden osastolla.

Lauantai 1.10.

13.10- 13.40 Hui kauhistus! Nuorisokirjailijoiden osastolla.

>(^..^)<

Kirjallinen syksyni starttasikin komeasti, sillä olen uusimman Tähtivaeltajan kansikuvatyttö. Oih! Enkä ihan vaan ulkoisilla avuillani tähän ole yltänyt, vaan numerossa on laaja henkilöhaastattelu meikäläisestä ja novellini Fairyland, joka kertoo erään nuoren sotilaan kokemuksista ensimmäisen maailmansodan zeppeliiniblitzissä.

Jouko Ruokosenmäen Fairylandiin tekemä kuvitus on kerrassaan upea!

Kun olin 9-vuotias, vanhemmiltani kysyttiin, kuinka puhun niin hyvin suomea.

Kun olin 10-vuotias, opettaja sanoi, että ainoana kouluni tytöistä en voisi koskaan olla Lucia-neito. Olin liian tumma.

Kun olin 11-vuotias, eräs äiti kielsi pientä tytärtään hymyilemästä minulle maalaismarkkinoilla. Hän sanoi tytölle: “Minähän sanoin, ettet puhu noille!”

Kun olin 13-vuotias, lempinimeni koulussa oli Hulda. Hulda Mustalainen.

Kun olin 14-vuotias, vartijat ja myyjät alkoivat seurata minua kaupoissa. Äitini opetti minua pitämään kädet poissa taskuista, etten näyttäisi “niin epäilyttävältä”. Totta kai tiesin jo silloin, ettei epäilyttävyydelläni ollut mitään tekemistä käsieni kanssa.

Kun olin 17-vuotias, minut uhattiin hakata kadulla silmiinpistävän tumman ulkonäköni takia.

Kun olin 18-vuotias, minulle alettiin tarjota rahaa seksistä – englanniksi – silloin kun käytin kirkkaanpunaista huulipunaa.

Kun olin 19-vuotias, tuntematon mies tuli baarissa pöytääni, heristi nyrkkiä kasvojeni edessä ja kirosi: “S***tanan albaanih**ra!”

Kun olin parikymppinen, isot miehet kadulla kertoivat, että minun tulisi “painua kotiini.”

Olen kantasuomalainen.

Tänään olen 38, ja olisin voinut olla Jimi Karttunen. Sympatiaa ja tsemppiä kaikille, jotka joutuvat sietämään rasistisia idiootteja.

Helsingissä järjestetään tänään mielenosoitus maassamme yhä röyhkeämmäksi käyvää rasismia vastaan. Tästä linkistä lisää tietoa.

Rasistisia möyhäyskommentteja ei tulla hyväksymään.

Luces del norte, historias del lejano norte, donde los fantasmas y piratas nadan en las aguas del mar Báltico y las brujas son tan mortales como las víboras que envían. Acompáñenos en un viaje a realidades alternativas en las que la vida puede ser atrapada en latón y donde el lienzo de la vida es tejido por arañas. Luces del norte. Antología de ciencia ficción finlandesa  presenta nueve voces y nueves relatos del bizarro finlandés, ahora por primera vez en castellano.

La antología Luces del norte ha sido publicada por Osuuskumma, una cooperativa editorial fundada y dirigida por escritores. Como editorial, nuestros objetivos son dar a conocer nuevos talentos, resaltar el tipo de literatura que muchas veces pasa desapercibida para el canon y continuar con la tradición de publicar antologías de ciencia ficción especulativa finlandesa de primera calidad.

Autores Magdalena Hai, Janos Honkonen, Saara Henriksson,  Taru Kumara-Moisio, Anne Leinonen, J.S. Meresmaa, Anni Nupponen, Sari Peltoniemi y Kari Välimäki.

Traductoras y correctora Yasna Bravo, Outi Korhonen and Sergio Prudant Vilches, Clara Petrozzi, Tanya Tynjala, Laura Villella, Layla Martinez.

http://osuuskumma.fi/osuuskumma-international/luces-del-norte/

Luces del norte – stories from the distant North, where ghosts of pirates swim the waters of the Baltic Sea and witches are as deadly as the vipers they send. Join us on a journey to alternate realities where life can be captured in brass, and where the fabric of time is weaved by spiders.

Luces del norte – Antología de ciencia ficción finlandesa introduces a selection of short stories from the rising generation of Finnish science fiction and fantasy writers. Among the writers there are established authors, with several books to their name, as well as new talents. The stories represent speculative fiction with special emphasis on steampunk. As the name of our anthology suggests, we aim to bring forth a collection of “northern lights”, shining stories from writers whose work has not yet been translated in Spanish.

Luces del norte -anthology is published by Osuuskumma. Osuuskumma is a publishing cooperative founded, owned and managed by the authors. As publishers our aim is to bring forth new talents, highlight the kind of genre literature that the mainstream does not often notice, and continue the tradition of publishing first rate anthologies of Finnish speculative fiction.

Authors: Magdalena Hai, Janos Honkonen, Saara Henriksson,  Taru Kumara-Moisio, Anne Leinonen, J.S. Meresmaa, Anni Nupponen, Sari Peltoniemi and Kari Välimäki.

Translators: Yasna Bravo, Outi Korhonen and Sergio Prudant Vilches, Clara Petrozzi, Tanya Tynjala, Laura Villella, proofreader Layla Martinez.

The anthology will be published in Eurocon in Barcelona 4-6.11.2016. During the con it will be sold in Eurocon and Gigamesh Bookstore.

http://osuuskumma.fi/osuuskumma-international/luces-del-norte/

Authors in Eurocon:

 

Luces del norte

Meet & Greet

Saturday Nov 05 13:00-14:00 PM (1 hour)

Worldcon 75 table

Luces del norte – Antología de ciencia ficción finlandesa introduces a selection of short stories from the rising generation of Finnish science fiction and fantasy writers. Come and chat with authors Magdalena Hai and J.S. Meresmaa and translator Tanya Tynjälä.

 

Euro Steampunk (ENG)

Panel

Sunday Nov 06   10:30 AM to 11:30 AM (1 hour)

CCCB – Aula 1

Panel. Steampunk is the alternate future world of Victorian technology that might have been. Born amongst books, Steampunk fast bloomed into lifestyle because it looks so good. Speakers: Juliane Honisch (Ger), Prof. Cecily Cogsworth, Jürgen R. Lautner (Ger), Marian Womack, J.S. Meresmaa (Fin)

 

How to promote Euro-SF (ENG)

Sunday Nov 06   04:00 PM to 05:00 PM (1 hour)
CCCB – Aula 2

Panel. How to make SFF written in Finnish, Swedish, Spanish, Bulgarian, Romanian, Italian etc etc more widely known. Marian Womack (Spain), Hellen Marshall Canada), Magdalena Hai (Finland), Catalin Badea-Gheracostea (Romania).

 

Young Adult Fantasy (ENG)

Sunday Nov 06   06:30 PM to 07:30 PM (1 hour)

Centre d’Estudis i Recursos Culturals – Pati Manning

 

Award-winning writer of among the first fantasy series in Bulgaria, and much else, joins with multi-talented British YA (and many other things) author, as well as a Finnish gardener become epic fantasist. Speakers J.S. Meresmaa (Fin), Elena Pavlova (Bulg), Garry Kilworth (UK)

***

J.S. Meresmaa on kirjoittanut tästä meidän Revontuli-projektistamme suomeksi. Aika hienoa, eikö?

Hoi Tampere! Tällaista luvassa lauantaina:

Lastenkirja- ja sanataidefestivaali Kirjalitan päätapahtuma järjestetään Lastenkulttuurikeskus Rullassa ja Finlaysonilla lauantaina. Tapahtumassa kohdataan erilaisia yön olentoja, sanataiteilijoita ja kirjailijoita (Kirsi Kunnas, Magdalena Hai, Tuutikki Tolonen, Laura Ertimo, Alexandra Salmela). Luvassa on erilaisia työpajoja, esityksiä, lasten yökerho, kirja-arvontoja ja paljon muuta. Kauppakeskus Siperian Café Pala toimii päivän ajan lastenkirjakahvilana, mistä voit napata mukaasi oman runon, osallistua työpajoihin ja kuunnella kirjailijahaastatteluja kahvin äärellä. Toiminnallinen tapahtumapäivä on suunnattu koko perheelle. Tervetuloa mukaan! Lastenkulttuurikeskus Rulla, Finlaysoninkuja 6, Tampere.

Koko ohjelma löytyy Kirjalitan sivuilta: http://kirjalitta.fi/ohjelma/

Kurkista myös tapahtuman FB-sivulle.

Nähdään siellä!

Nips nips naps.

Mietin tänä aamuna itsenäisyyttä. Vapautta. Suomessa voin olla vapaa monella sellaisella tavalla, jota en naisena voisi monessa maassa olla.

Voin kuljeksia omia polkujani.

Voin tehdä sellaista työtä, josta nautin.

Voin pukeutua niin kuin haluan.

Voin (edelleen) sanoa, mitä haluan. Myös näitä itsestäänselvyyksiä.

Toisinaan kaipaan laajempia ympyröitä.

Mutta aina olen palannut takaisin.

Suomalainen vapaus tuntuu erilaiselta, minun omaltani. Usein, kun puhumme itsenäisyydestä, puhumme taistelusta. Mutta pohjimmiltaan itsenäisyys – vapaus – on taistelun puutetta. Vapautta vain.. olla.

Eläköön Suomi. Eläköön vapaus! Rauhallista itsenäisyyspäivää.

Asian pihvi otsikossa! Jee! Grafomania-blogista:

Magdalena Hai: Haiseva käsi ja muita kauheita tarinoita Uhriniituntakaisesta (Karisto)

Magdalena Hain mainio kauhunovellikokoelma yhdistelee sujuvasti karmaisevia tapahtumia, huumoria ja suomalaista kansanperinnettä. Kauhukuvastoista tutut hahmot ja asetelmat toistuvat ja muuntuvat tyylikkäästi sekä kylmäävän kauheissa että kauhuelementeillä leikkivissä novelleissa. Teos käsittelee oivaltavasti kauhun keinoin myös ongelma-aiheita, kuten koulukiusaamista ja yksinäisyyttä. Suomalaiseen nuortenkauhuun Haiseva käsi on tarpeellinen ja kaivattu, napakka kokoelma.

Kaikki Topelius ja Arvid Lydecken -ehdokkaat ja perustelut näette tästä linkistä.

‘

Pahanukke arvostaa.

I am very happy to announce the birth of yet another wonderful child of Finnish fandom: Finnish Weird 4. Finnish Weird is a publication whose aim is to introduce Finnish authors of Sci-Fi and Fantasy beyond our language borders. This year I and two of my esteemed colleagues, J. S. Meresmaa and Viivi Hyvönen, have had the honor to be the selected authors. Beside an interview by editor (and author herself) Anne Leinonen, the 4th issue contains my short story Fairyland, set in the turmoils of the Zeppelin Blitz in WWI, translated by J. Robert Tupasela. E-book of the publication will be available here (free!).

Kulttuuriyhdistys Korppi ry on julkaissut “metsä, suo ja usva” -teemaisen novelliantologian Hänen huulensa ovat metsä, jossa ilmestyy myös oma novellini, antologian nimitarina Hänen huulensa ovat metsä. Tarina kertoo noidaksikin kutsutusta Moragista, jonka mies kuolee sodassa salaperäisiä seelinkäisiä vastaan. Mutta se tietenkin on vasta tarinan alku.

Metsä ei unohda omaansa.
Usva tuo mukanaan pahuuden.
Suo kätkee sisälleen salaisuuden.

Hänen huulensa ovat metsä on kokoelma fantasia-, kauhu- ja tieteisnovelleja, joissa metsät ja suot tuovat mukanaan kuolemaa ja rakkautta, onnea ja kadotusta. Muistot, toiveet ja pelot kietoutuvat toisiinsa. Kirja on Kulttuuriyhdistys Korpin ensimmäinen julkaisu, ja se juhlistaa Usva-kirjoittajaleirien kymmenvuotista taivalta.

Mukana on sekä kokeneita konkareita (J. S. Meresmaa, Helena Waris, Maija Haavisto, Jussi Katajala, Shimo Suntila…) kuin uusia tulokkaitakin. Antologiaa voi tilata täältä.

Alla ohjelmani Worldconissa ja pariin otteeseen minut voi bongata myös Osuuskumman pöydästä! Koko ohjelman löydätte tästä linkistä.